Aikainen lintu madon nappaa, ja aikainen morsian haluamansa hääkuvaajan. Meille Minulle oli jo alunperin selvää, että haluan onnistuneet hääkuvat. Lähipiirissämme ei ole ketään ammattikuvaajaa (tai edes intomielistä harrastelijaa), joten kuvauksen nakittamista kellekään vieraalle ei edes mietitty. En halua joutua stressaamaan, että onnistuuko kuvista yksikään haastavissa olosuhteissa (kuten kirkko tai juhlapaikka, joiden valaistus ei välttämättä ole se kaikkein helpoin valokuvaamiselle) tai tajuaako kuvaaja tallentamaan jokaisen tärkeän hetken. Sen sijaan halusin kuvaajan, jolla on laadukkaat työvälinteet, silmää kuvaukselle ja joka hoitaa kuvauksen ammattimaisin ottein niin, että itse voin luottaa kuvauksen hoituvan kyllä ja keskittyä nauttimaan päivästä. Koska en viihdy mitenkään erityisen hyvin kameran edessä tai ole mikään luonnonlahjakkuus poseeraamisessa, ajattelin myös, että ammattilaisen taidoin voi näilläkin eväin ihan onnistuneita otoksia syntyä ;). Näillä ajatuksin lähdin etsiskelemään dokumentaarista hääkuvausta tekeviä valokuvaajia.
Kauaa ei tarvinnutkaan etsiä, sillä törmäsin aika pian kuviin, jotka ihastuttivat siinä määrin, että päätin laittaa kuvaajalle sähköpostitse tarjouspyyntöä. Ja niinhän siinä kävi, että lopulta hääkuvaus lyötiin lukkoon. Meille on siis tulossa koko päivän kestävä dokumentaarinen hääkuvaus. Niin, ja kuvaajamme on siis Juha Sompinmäki, jonka erikoisalaa dokumentaarinen hääkuvaus on. Kannattaa käydä kurkkimassa Sompinmäen kädenjälkeä hänen sivuiltaan, tämän postauksen kuvat eivät siis ole hänen ottamiaan. Ensimmäinen palaveri on sovittu loppukesälle, innolla odotan! :)
